Prison ministry

NINA IS NOW CO-OPERATING WITH FRIENDS OF THE MARTYRED CHURCH      for her work within prisons, drug rehab centers, the forgotten and the persecuted. For  If you'd like to support this work, you can do this through Friends of the Martyred Church, Sampo 800010-1357095, reference number 80800 On the site (below) you can also subscribe to a weekly e-newsletter on current events in the world. www.martyredchurch.net   ALSO: you are very welcome to contact me through nina@ninaastrom.com for more information.                                                                                                                                                                             NINA ON ALOITTANUT YHTEISTYÖN MARTTYYRIKIRKON YSTÄVÄT ry:n kanssa, koskien Ninan työtä vankiloissa, huumeparatoloissa, unohdettujen ja vainottujen parissa. Jos haluat taloudellisesti tukea tätä tärkeää työtä, voit tehdä sen Marttyyrikirkon Ystävät ry:n kautta, Sampo 800010-1357095 (viite 80800) Voit myös mielellään ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse jos haluat lisätietoa.  nina@ninaastrom.com                                                                                                                                  NINA HAR INLETT SAMARBETE MED MARTYRKYRKANS VÄNNER rf inom evangelisationsarbetet i fängelser, missbrukar rehabcenters, bland de glömda och utsatta. Om du vill ekonomiskt stödja detta arbete, går det genom MKV, Sampo 800010-1357095 (referens 80800). Du får gärna också kontakta mig per e-post för ytterligare info: nina@ninaastrom.com

Nina (together with Kimmo and Rita, interpreter) in Russia again for prison and rehab center -concerts 25.5 - 31.5

Vuonna 2000 syksyllä - samana vuonna kuin olimme olleet Suomea edustamassa Euroviisuissa - kysyivät Ilkka Puhakka ja Reijo Loikkanen haluaisinko lähteä Venäjän vankiloihin konsertteja pitämään heidän matkassaan. En ollut asiasta alkuun mitenkään vakuuttunut, minulla oli kyllä suuri kunnioitus heidän tekemäänsä vankilatyötä kohtaan mutta ajattelin ettei minusta taida siellä mitää hyötyä olla...Herra kuitenkin näytti selkeästi että minun tulee sinne mennä ja vuonna 2001 sitten ensimmäisen kerran vierailin Venäjällä, Murmanskin alueen vankiloissa, mukanani luottomuusikko Kaarle Mannila - ja vetäjinä tietysti Reijo "Klinu" Loikkanen, Ilkka Puhakka sekä taitava tulkkimme Rita Vinnichuk. Tällä matkalla jo tajusin jotain - ei se ympäristö kaikessa ankeudessaan ja kauheudessaankaan ollut niin vieras, tajusin että ihmiset ovat samanlaisia joka paikassa, kaikki tarvitsevat kuulla saman viestin Jumalan suuresta rakkaudesta ja siitä valtavasta lahjasta jonka Hän on antanut kun lahjoitti Jeesuksen - anteeksiannon ja tien takaisin itsensä luo. Meidät otettiin myös niin hyvin vastaan ettei paremmasta väliä.

Tämän jälkeen näitä "retkiä" on ollut lukuisia - Venäjällä, Ukrainassa, Liettuassa, myös Hollannissa ja Kanadassa olen vankiloissa vieraillut. Ja työ jatkuu. Reijo Loikkanen on saanut muuttaa Isän luokse, työmies on saanut levon, Ilkka Puhakan kanssa jatkamme työtä, meidän mukanamme monia muita, suomalaisia ja venäläisiä. Näinä vuosina olen saanut oppia sekä evankelistan tehtävästä että tästä työstä käytännössä ja nyt olemmekin Ilkan kanssa tehneet tahoillamme matkoja, jaamme voimavaroja niin että moni saisi viestin kuulla.

Aivan ensimmäisinä kertoina Venäjällä tutustuimme pietarilaiseen Yan Volkoviin, joka silloin oli aloittamassa vankilatyötä Pietarin alueella. Sitten on työ kasvanut huimasti, verkosto käsitää koko Venäjän, ja TBN Russia satelliittikanavan välityksellä suuremmankin alueen. Yanin johtama Prison Ministry (ACCR:n alaisena, ks. www.accr.ru) on meidän venäläinen kontaktimme ja heidän kanssaan myös nykyisessä tilanteessa pystymme tekemään työtä ulkomaalaisena. On myös erittäin tärkeää muutenkin että teemme paikallisten tahojen kanssa tämän työn - he tietävät olot, heillä on kontaktit ja  logistiikka, he jatkavat käyntejä vankiloissa usein jopa viikottain, ja yhteisesti voimme oppia toisiltamme ja rohkaistua toisistamme.

Tänä kuluvana vuonna haluamme toteuttaa 4 matkaa Venäjän vankiloihin ja huumeparantoloihin, ensimmäinen niistä maaliskuun ensimmäinen viikko Amurskaya alueella (Kiinan rajalla, ei kaukana Tyynestä valtamerestäkään), toinen toukokuussa vielä vähän idemmäksi, sitten syyskuussa ja marraskuussa. Mukanani tällä maaliskuun matkalla on jo useita kertoja mukana ollut muusikko Kimmo Suomela ja tulkkimme Rita.
Kutsuja vankilakonsertteihin on tullut myös esim. Liettuasta ja Unkarista - antakoon Jeesus viisauden ja johdatuksen ja resurssit.

Tämän työn taustasta ja muutenkin lisää tietoa voi lukea Ilkka ja Marjo Puhakan kirjasta "Mitä silmät ei nää" ja tietysti Reijo Loikkasen elämästä kertovasta "Klinu" kirjasta.
Mielekiintoinen linkki netissä on myös Prison Ministryn yhdestä tärkeästä työmuodosta "Christmas Angel Tree Project"  www.angelproject.ru

Hösten 2000, samma år som vi hade representerat Finland i Melodifestivalen i Stockholm, blev jag tillfrågad av Ilkka Puhakka och Reijo Loikkanen om jag kunde tänka mig att resa med dem till Ryssland för att hålla konserter i samband med deras evangelisationsbesök i fängelser där. Först var jag inte alls övertygad om att jag skulle dit - jag hade i och för sig stor respekt för deras arbete i fängelser där, men tänkte att jag kan knappast vara till nån nytta där... Herren visade dock tydligt att jag skulle åka dit, så år 2001 besökte jag Ryssland för första gången i mitt liv. Det var då fråga om fängelser uppe i Murmansk-området; med mig hade jag min garvade trotjänare, musikern Kaarle Mannila, ledarna för besöken var givetvis Reijo "Klinu" Loikkanen och Ilkka Puhakka och den skickliga tolken Rita Vinnichuk. Redan under den första resan förstod jag något - den omgivningen som var så dyster och på många sätt fruktansvärd, var ändå inte så främmande, jag förstod att människorna är likadana överallt, alla behöver höra samma budskap om Guds stora kärlek och om den oerhörda gåvan Han gett då Han skänkte oss Jesus - förlåtelsen och vägen tillbaka till sig. Dessutom togs vi emot så oerhört väl, det var fråga om ömsesidig respekt.
 
Efter det har våra "utfärder" varit otaliga i Ryssland, Ukraina och Litauen och jag har fått besöka fängelser också i Holland och Kanada. Och arbetet fortsätter. Reijo Loikkanen har redan fått flytta till Herren - arbetaren har fått sin vila. Ilkka Puhakka och jag fortsätter arbetet, jämsides med oss många andra, finländare och ryssar. Under dessa år har jag fått lära mig vad det är att vara evangelist och om arbetet i praktiken. Numera har Ilkka och jag för det mesta gjort våra resor på olika håll, för att på det sättet maximera resurserna och ge så många som möjligt chansen att ta emot budskapet.
 
Redan under de första tiderna i Ryssland mötte vi Yan Volkov från St.Petersburg som då var i startgroparna med fängelsearbetet i området. Efter det har arbetet vuxit snabbt och numera innefattar nätverket hela Ryssland och med hjälp av satellitkanalen TBN Russia även ett flertal andra länder. Prison Ministry-organisationen som Yan leder (under ACCR, se. www.accr.ru) är vår ryska samarbetspartner och i den nuvarande situationen kan vi med dem jobba i Ryssland som utlänningar. Det är också annars ytterst viktigt att detta arbete utförs tillsammans med lokala kristna fängelsearbetare eftersom de känner till förhållandena, de har kontakterna och logistiken, de  fortsätter med besöken i fängelser ofta t.o.m varje vecka, och tillsammans kan vi lära oss av varandra och bli styrkta av varandras tro.
 
År 2010 vill vi genomföra 4 resor till ryska fängelser och rehab-centers för narkomaner. Den första blir den första veckan i mars till Amur-området (alldeles vid den kinesiska gränsen, inte så långt från Stilla Havet), den andra i maj ännu lite längre österut och sedan den tredje och fjärde i september resp. november. Med mig på resan i mars är musikern Kimmo Suomela som varit med flera gånger redan, och tolken Rita. Vi har fått inbjudan till Litauen och Ungern också - må Jesus ge oss visdom och ledning och resurserna.
 
Mera om det här arbetet ur Illkka Puhakkas synvinkel i boken "Mitä silmät ei nää" (endast på finska) och i boken om Reijo Loikkanens liv "Klinu" (på finska och ryska).
En intressant länk på internet är också den till en viktig arbetsform som ACCR/Prison Ministry har, "Christmas Angel Tree Project"  www.angelproject.ru
 
For 2010 we are planning 4 trips to prisons in Russia, the first will be 28.2-8.3. to Amurskaya region, the next in May - both to the far east areas in Russia. Invitations also to Lithuania and Hungary. Please  pray for our Lord's will to be realized in every way.

Travel journal Blagovechensk / Amur 2010 (suomeksi, på svenska, in English) see photos in "Gallery; travel"

Vankilakonsertit Amurin alueella Venäjällä maaliskuu 2010

Aikaisin aamulla lauantaina 27.2 lensimme Kokkola/Pietarsaaren kentältä Helsingin kautta Pietariin, kitaristi Kimmo Suomela ja minä. Pietarissa meitä odotti kummallinen yllätys: instrumenttimme eivät olleet lähteneetkään Helsingistä eteenpäin ja niitä sitten etsiskellessä ja odotellessa, mietimme miten olisi paras toimia. Yan Volkov ja hänen vaimonsa Svetlana olivat tulleet meitä vastaan ajaakseen meidät toiseen terminaaliin, mutta nyt sitten Yan auttoi meitä selvittämään tilannetta. Päätettiin että minä jatkan suunnitelman mukaan Moskovan kautta Blagovechenskiin ja Kimmo jäisi Pietariin odottamaan tavaroita ja tulisi sitten niiden kanssa meidän perässä.
Moskovassa minun oli määrä tavata tulkkimme Rita Vinnichuk ja hänen kanssaan jatkoimme siis 7 h lennon Blagovechenskiin. Aikaerosta johtuen olikin sitten jo
kirpeä sunnuntain pakkasaamu Blagovechenskissa, jossa vankilatyön vetäjä Sergei Taran oli meitä kentällä vastassa. Majoituimme Sergein johtaman seurakunnan vierashuoneisiin ja odottelimme myös tietoja Kimmosta ja instrumenteista. Päätimme sitten että teen keikat ilman Kimmoa joka tapauksessa kunnes hän kerkeää Blagovechenskiin.

Maanantai 1.3
Vankila #8 Blagovechenskin läheisyydessä; meidät otettiin hyvin vastaan. Pidin konsertin, Rita tulkkasi, vankilatyöntekijä Sasha piti aloitus- ja lopetuspuheenvuoron, kutsuin myös lopussa ihmisiä rukoilemaan kanssani jos joku haluaisi antaa elämänsä Jeesukselle.
Meillä oli mukanamme myös Klinu-kirjoja - kerroin Klinun elämästä tavanomaisesti jaamme kirjoja tilaisuuden loppuessa. Mukanamme oli myös Evgeni, joka oli tullut vankilassa uskoon n 5 vuotta sitten ja vapautunut vankilasta 3 kk sitten. Oli niin hienoa nähdä kun ihmisen elämän voi niin Jeesus muuttaa.
Myöhemmin iltapäivällä sitten nousimme yöjunaan (n 14 h matka) joka veisi meidät
n 800 km pohjoiseen, Tachtamygdan kylään jossa on vankila. Autolla tuo matka olisi liian pitkä ja vaivallonen.

Tiistai 2.3
saavuimme aikaisin aamulla Tachtamygdaan, meitä oli vastassa paikallisen seurakunnan lähettämä auto, ajoimme vankilaan ja odottelimme että pääsisimme viemään äänentoiston ym sisään. T:ssä oli kylmä (aamulla oli ollut -40 astetta) ja ruokasalissa missä tilaisuus pidettiin, oli todella kylmä, ehkä juuri ja juuri asteet nollan yläpuolella. Ainoa mahdollisuus tareta oli esiintyä turkki päällä - sittenkin kädet olivat helposti kohmeessa ja vangit, jotka istuivat kuuntelemessa palelivat.
Saman kaavan mukaan sitten teimme tilaisuuden (Kimmo oli kyllä tällä välin saapunut Blagovechenskiin, mutta ei ollut ehtinyt meidän kanssa junaan, joten tämänkin keikan tein seurakunnan pienellä syntetisaatorilla ja taustanauhoilla jotka olin onneksi ottanut Suomesta mukaan - yleensä en niitä mukana kuljettele).
Vankilassa tarjosivat meille lounaan ja ajoimme sitten noin tunnin eteläänpäin, pastorin asunnolle jossa saimme levähtää ennenkuin taas nousisimme yöjunaan, joka nyt veisi meidät takaisin Blagovechenskiin.

Aamulla 3.3 sitten viimeinkin tapaamme Kimmon joka on meidän poissaollessamme saapunut Blagovechenskiin. Saavumme siis Blagovechecnkiin klo 6.15, ja parin tunnin levähtämisen jälkeen ajamme n puolen tunnin matkan mielisairaalaan jossa pidämme konsertin. Tällaisessa mielisairaalassa asustaa hyvin sekalainen joukko, myös paljon ihmisiä jotka Suomessa eivät todellakaan asustaisi mielisairaalassa vaan kuuluisivat saada huolenpitoa ja hoitoa jossain muussa paikassa, ja ihmisiä joiden kuuluisi olla kotonaan. Joka tapauksessa - tilaisuus oli todella hieno, koin Jumalan rauhan ja armon paikalla. Ihmiset tulivat jälkeenpäin kanssamme juttelemaan.

Torstai 4.3
aamulla klo 8 jälkeen suuntaamme ensimmäiseen päivän kahdesta vankilasta, kovan kurin vankila n 1,5 h ajomatkan päässä Blagovechenskistä. Täältä suoraan seuraavaan paikkaan: erittäin kovan kurin vankila. Salissa oli kylmä ja turkki oli taas varalla odottamassa :). Kummassakin paikassa erittäin hienot tilaisuudet, jaoimme Klinu-kirjaa jne ja tapasimme myös uskoontulleita vankeja. Myös henkilökunta oli hyvin ystävällinen meitä kohtaan.
Matkalla takaisin sashlikkia tienvarsikuppilassa ja sitten majoitukseen.

Perjantai 5.3 vapaapäivä

Lauantai 6.3
suuntasimme rehab keskukseen Belogorskiin. Isäntäseurakuntamme on mukana tukemassa työtä tässä keskuksessa;  johtaja on Sasha Kaiser. Kaikenkaikkiaan n 100 ihmistä on asuu keskuksessa, eri yksiköissä. Nämä ovat kirjava porukka - sekä vapautuneita vankeja, narkomaaneja ja kodittomia.
Tänä päivänä heillä oli ollut kaupungin 4 seurakunnan yhteinen kokous ja meidän vierailumme oli päätös heidän kokoontumiselleen. Tilaisuus oli oikein hyvä.
Noin kahden tunnin ajomatkan jälkeen taas Blagovechenskissa.

Sunnuntai 7.3  me pidimme konsertin isäntäseurakunnan jumalanpalveluksessa, päivä oli juhlapäivä koska juhlittiin erityisesti naisia (Venäjällä yleinen vapaapäivä "Naistenpäivä" ma 8.3). meidät otettiin suurella lämmöllä vastaan ja keskuteluhetket seurakuntalaisten kanssa jälkeenpäin olivat hienoja.

Maanantai-aamuna 8.3 suuntasimme Moskovaa kohti. Lento sinne n 8 tuntia, Rita-tulkki lähti junalla pitkälle matkalle kotiaan kohti Karjalassa ja me jäimme Moskovaan odottamaan lentoa Helsinkiin (Riikan kautta). Kotona sitten vasta tiistaina 9.3.

Suurella kiitollisuudella ajattelen tapaamiamme ihmisiä, varsinkin isäntäseurakuntamme jota Sergei Taran johtaa - he olivat todellakin "kulkeneet pitkän matkan" tehdäkseeen meidän työmme mahdolliseksi.


Fängelsekonserter i Amurskaya området, Ryssland, mars 2010

Tidigt på morgonen lördagen den 27.2 flög vi från Karleby/Jakobstad flygfält via Helsingfors till St.Petersburg, gitarristen Kimmo Suomela och jag. I St. Petersburg möttes vi av en konstig överraskning: våra instrument hade aldrig lämnat Helsingfors flygfält, och medan vi frågade efter dem och väntade på besked, funderade vi vad som skulle vara det bästa sättet att agera nu. Yan Volkov och hans fru Svetlana kom till flygfältet för att möta oss och hjälpa förflytta oss till en annan terminal för nästa flyg, så nu hjälpte Yan oss då att reda ut situationen. Vi beslöt att jag fortsätter enligt planen via Moskva till Blagovechensk och Kimmo skulle lämna i St.Petersburg och vänta på instrumenten och skulle sedan komma med dem efter oss. I Moskva var det tänkt att jag sk träffa vår tolk Rita Vinnichuk, så med henne fortsatte jag då det 7 h långa flyget till Blagovechensk.
På grund av tidskillnaden var det då redan söndagmorgon då vi landade i Blagovechensk - en klar morgon med ordentlig köld - pastorn och lokala ledaren för fängelsearbetet Sergej Taran mötte oss på flygfältet.
Vi hade fått logement i Sergeis församlings gästrum, dit vi styrde kosan, och sedan väntade vi på besked om Kimmo och instrumenten. Vi beslöt då att jag gör konserterna solo ändå, tills Kimmo och våra instrument hinner till Blagovechensk.

Måndag 1.3
Fängelse #8 i närheten av Blagovechensk; vi blev väl mottagna. Jag gjorde konserten och talade, Rita tolkade mig, den yngre fängelsearbetaren/pastorn Sasha talade till inledning och avslutning och jag bjöd också människor till att be med mig om någon ville ge sitt liv till Jesus.
Med oss hade vi också Klinu-böcker som berättar alltså om Reijo Loikkanens liv - jag anknöt i mitt tal också till Klinus liv och hur det hade förändrats. Det som vi gör efter ett möte är att vi delar ut böckerna till dem som vill ha den (så långt de räcker).  Med oss hade vi också Evgenii, som hade kommit till tro i fängelset för 5 år sedan och nu, för 3 månader sedan, kommit ut ur fängelset. Det var underbart att igen se hur Jesus kan så förändra en människas liv.
Senare på eftermiddagen klev vi på nattåget (14 timmars resa) som skulle ta oss c 800 km norrut, till byn Tachtamygda där det finns ett fängelse. Med bil skulle en sådan resa vara för lång och mödosam.

Tisdag 2.3
tidigt på morgonen anlände vi i Tachtamygda, vi möttes av chaufför som var sänd av den lokala församlingen, körde en kort sträcka till fängelset och väntade på att ljudutrustningen osv skulle få bäras in. Det var kallt i Tachtamygda (på morgonen hade det varit -40 grader), och matsalen där konserten hölls, var verkligen kall, nånting omkring noll grader. Den enda möjligheten att uppträda var att ha på pälsen som jag medtagit, och ändå var händerna styva av den kalla luften, och fångarna, som satte och lyssnade, frös. Enligt samma mönster genomförde vi då konserten (Kimmo hade visserligen under tiden anlänt till Blagovechensk, men hann inte i tid för att hoppa på tåget med oss - så också den här konserten spelades med församlingens lilla syntetisator och musik från backing tracks, som jag tagit med från Finland - i regel har jag dem inte med mig...).

I fängelset bjöds vi då på lunch och efteråt körde vi c en timme söderut, till pastorns hem där vi fick lite pusta ut innan vi igen sk stiga på nattåget som skulle ta oss tillbaka till Blagovechensk.

På morgonen den 3.3 möter vi sedan äntligen Kimmo som under tiden att vi varit borta hade anlänt till Blagovechensk. Vi anlände dit alltså 06.15 på morgonen och efter en kort paus i logementet körde vi i väg till dagens konsert som skulle hållas i ett (mental)sjukhus som ligger c 30 minuters avstånd från Blagovechensk. En väldigt brokig skara människor bor i ett sjukhus som detta, också människor som i Finland verkligen inte skulle bo i ett mentalsjukhus utan borde få vård och omtanke på ett helt annat ställe, och människor som borde bo i sitt hem. I varje fall - det var ett fint möte, jag upplevde Guds nåd och frid där. Efteråt kom människorna att prata med oss.

Torsdag 4.3
på morgonen efter kl 8 styr vi kosan till den första av dagens två fängelser, ett "hård disciplin" fängelse c 1,5 timmes köravstånd från staden. Efter konserten här direkt till följande fängelse (extra hård disciplin). Det var kallt i salen där vi skulle ha konserten och pälsen väntade på mig igen :). På båda ställen var mötena väldigt bra, vi delade förstås igen ut Klinu-böcker och mötte också med fånggrupper som kommit till tro i fängelset. Personalen var också väldigt vänliga mot oss och man såg att de hade fått förtroende för fängelsearbetarna som vi jobbade med.
På vägen hem blev sashlik i ett lokalt matställe och sedan "hem" till logementet.

Fredag 5.3 - ledig dag

Lördag 6.3
på dagen körde vi iväg till staden Belogorsk där en kristen rehab center finns. Vår värdförsamling är med och stöder arbetet där, ledare där heter Sasha Kaiser. Alltsomallt bor det c 100 människor i centret, fördelade i olika enheter. Detta är också en brokig skara människor: både ex-fångar, narkomaner och hemlösa.
Den här dagen hade de haft ett gemensamt möte med stadens 4 församlingar och vårt besök var avslutningen för den dagen. Mötet var väldigt fint.
Efter en två timmars bilkörning var vi igen i Blagovechensk.

Söndagen 7.3
vi hade konsert i värdförsamlingens gudstjänst, det var en festdag då man firade speciellt kvinnor (i Ryssland är det kvinnornas dag må 8.3), och vi togs emot med stor värme och diskussionerna med församlingens människor efteråt var fina.

Måndag 8.3
på morgonen steg vi på flyget mot Moskva (c 8 h flyg), från Moskva fortsatte tolken Rita hemåt den långa vägen till Karelen och vi blev och vänta på vårt flyg till Helsingfors som gick via Riga.
Hemma i Karleby resp. Vasa var vi sedan först på tisdagen.

Jag tänker med stor tacksamhet på människorna vi mötte - och speciellt vår värdförsamling med Sergei Taran i spetsen: de hade verkligen gått den långa vägen för att göra vårt jobb mögligt.